Mitä olen oppinut neljän videohaastattelun kuvaamisesta?

Mitä olen oppinut neljän videohaastattelun kuvaamisesta?

Avainsanat: , ,
keskiviikko, 15.2.2017

Olen kuvannut ja editoinut nyt neljä haastattelua Ajatuksia B2B-markkinoinnista -haastattelusarjaan. Tässä muutamia käytännön kokemuksia, joista voi olla hyötyä myös muille itse videoita tekeville.

Julkaisin eilen kolmannen haastattelun, jossa keskustelimme Mikko Sepän kanssa markkinoinnin automaatiosta. Maaliskuun haastatteluna on vielä tulossa Differon Katri Tannin haastattelu, joka on jo valmis.

Haastattelua varten raahaan mukanani useamman kassillisen tavaraa: kamerat, objektiivit, audiotarvikkeet, valot, jalustat ja valotelineet. Voi herätä kysymys: enkö saisi samaa viestiä läpi helpommalla? Kyllä, mutta se ei olisi niin hauskaa. Tykkään opetella tekemään parempia videoita. Tämän takia näen hieman enemmän vaivaa näiden eteen.

Tässä muutamia huomioita, joita olen oppinut näitä tehdessäni. Disclaimer: olen täysi amatööri, mitä videoiden tekemiseen tulee. En omaa mitään koulutusta aiheesta, vaan opettelen lennosta ja kantapään kautta. Olen kuitenkin tehnyt erilaisia videoita aikaisemminkin.

Oma esiintymiseni

Parhaiten esiintymään oppii katsomalla omia esiintymisiä ja esiintymällä. Näitä editoidessani tulen katsoneeksi omatkin osuuteni niin usein, että väkisin huomaan erinäisiä ongelmia. Oma esiintymiseni on tietenkin todella kaukana kokeneesta juontajasta, mutta toisaalta tämä ei olekaan ydinosaamistani, joten pakko on olla itselleen hieman armollinen.

Eniten itseäni häiritsevä ongelmani on yleinen levottomuus: esimerkiksi uusimmassa haastattelussa en oikein pysy paikoillani. Tämä kaipaa siis opettelua: pitäisi pystyä olemaan rento, mutta samalla ankkuroimaan itsensä paremmin paikoilleen.

Samalla voisin valmistautua paremmin alku- ja loppuspiikkeihin. Koska kyseessä ei ole suora lähetys, pystyn ottamaan niin monta ottoa, kuin on tarpeen, ja leikkaamaan videon jälkikäsittelyssä toimivaksi kokonaisuudeksi. Varsinkin alun pitäisi napata katsoja paremmin mukaan.

Ääni

Voi kuulostaa oudolta, mutta ääni on videon tärkein osuus. Pienet ongelmat kuvanlaadussa on helpompi jättää huomioimatta, mutta huonosti tallennettu ääni on iso ongelma. Viimeisimmässä haastattelussa tilassa kaikui turhan paljon ja mikrofoni oli tarpeettoman kaukana. Kaikumista olisi mahdollista vähentää tuomalla tilaan lisää pehmeitä pintoja, kuten mattoja.

Ideaalitilanteessa käytössä olisi langattomat solmiomikrofonit ja vähintään kaksikanavainen audiotallennin. Koska teen näitä harrastuksena ja maksettavana on muun muassa asuntolainaa, remontteja ja paljon muuta elämiseen liittyvää, eivät tällaiset laitteet ole tässä elämäntilanteessa ja palkkaluokassa ensimmäinen prioriteetti ostoslistalla.

Tallennan äänen yhdellä suuntaavalla mikrofonilla ja audiotallentimella. Mikrofoni on Rode VideoMic, jonka saa helposti kiinni edullisempiin tallentimiin tai kameroihin 3.5mm plugilla (ammattitason laitteet käyttävät XLR-liitäntää). Tosin osta pro-versio jos budjetti sen sallii, sillä pro mahdollistaa äänen vahvistamisen jo mikrofonissa ja vähentää kohinaa varsinkin huonon esivahvistimen kanssa.

Äänen tallentamisen tärkein periaate on tuoda mikrofoni mahdollisimman lähelle. Useassa paikassa suositellaan alle kolmea jalkaa (käytännössä alle metri). Tällöin kameran päälle kiinnitetty mikrofoni ei toimi. Koska en omista mikrofonipuomia, jolla saisin mikrofonin aivan kuvan ulkopuolelle päidemme lähelle, olisin voinut tuoda mikrofonin pöydälle eteemme. Tällaisessa formaatissa pöydällä näkyvä mikrofoni ei takuulla häiritse ketään.

mikrofoni

Mikrofonin asettaminen pöydälle ei häiritsisi ketään tällaisessa formaatissa. Näin sen saisi lähemmäs.

Äänen tallentamisen suhteen pari tärkeää huomiota:

  • Aseta äänentasot manuaalisiksi käyttämässäsi tallentimessa ja varmista, ettei kovimmat haastattelun aikana kuuluvat äänet nouse tasolle 0 dB. Automaattiset äänentasot saattavat vahvistaa muita ylimääräisiä ääniä ja aiheuttaa turhaa kohinaa.
  • Mieti, millä tallennat äänen. Itse omistan Nikonin kameroita. Valinta on lähes 10 vuoden takaa ja sillä ei ole mitään tekemistä videokuvauksen kanssa; olen vain kerännyt hyvän kokoelman laadukkaita objektiiveja. Nikonin kameroiden mikrofoniliitännän esivahvistin on yksinkertaisesti umpisurkea ja aiheuttaa ilman vahvistusta kovaa kohinaa. Käytän siis erillistä audiotallenninta.

Ääntä kannattaa myös käyttää merkitsemään eri video- ja audiokanavien synkronisointikohta. Kun kaikki laitteet on laitettu tallentamaan, lyö kätesi kovaa yhteen tehdäksesi selkeän piikin audiokanaviin (ammattilaiset käyttävät klaffia tätä varten).

Pari mielenkiintoista videota äänen tallentamisesta:

Ja tässä klaffin käytöstä:

Valo

Videota ja valokuvia kuvatessa tallennetaan valoa, joten se on ilmeisen tärkeä aihe. Kaksi tärkeää muuttujaa: valon määrä ja laatu. Jos valoa ei ole tarpeeksi, kuvanlaatu kärsii. Riittävän laadukkaita LED-videovaloja saa nykyisin halvalla ja kamerat tekevät laadukasta jälkeä hieman korkeammilla ISO-herkkyyksillä. Valon määrän ei siis pitäisi aiheuttaa ongelmaa. Paitsi parin ylimääräisen valotelineen raahaamisen muodossa.

Jos käyt kuvaamassa haastatteluja eri paikoissa, kannattaa suosia akkuja käyttäviä kuvausvaloja. Näin et joudu käyttämään aikaa virtapiuhojen kanssa säätämiseen. Toisaalta jos käytössäsi on oma “studio”, ovat verkkovirtaa käyttävät valot helpompi vaihtoehto. Useista valoista löytyy molemmat vaihtoehdot.

Valon laatu on hieman isompi haaste. Huonot LED-valot voivat tuoda vääristymää väreihin, jota on vaikea korjata jälkikäsittelyssä. Toinen muuttuja on valon pehmeys: pehmeämpi valo (saavutettavissa suuremman kokoisella valonlähteellä) on yleensä tällaisessa formaatissa tavoiteltavaa.

Seuraavassa haastattelussa (joka tulee ulos huhtikussa) tulen käyttämään Amazonista tilaamaani edullista settiä, johon kuuluu kaksi valotelinettä ja läpikuultavat sateenvarjot. Tällainen vähentää hieman valon määrää, mutta en ole ollut vielä lähelläkään ongelmallisia ISO-herkkyyksiä, joten kyseessä ei ole ongelma. Isompi valonlähde (sateenvarjo vs. pelkkä led-valo) pehmentää valoa ja uskon lopputuloksen olevan parempi.

Pari hyvää videota valaistuksesta:

Kameroiden asettelu

Olen kuvannut videot tähän asti kahden kameran setupilla, koska mahdollisuus vaihdella kuvakulmia tekee formaatista mielenkiintoisemman. Lisäksi se antaa paremmat mahdollisuudet leikata haastattelua jälkikäsittelyssä. Jos leikkaat pätkän pois käyttäen samaa kuvakulmaa, tulos vaikuttaa oudolta. Mutta jos vaihdat välillä kuvakulmaa, ei katsoja välttämättä huomaa mitään.

Seuraavan videon (julkaisu huhtikuussa) tulen kuvaamaan kolmella kameralla. Pääkamera kuvaamaan molempia, mutta hieman tiukemmalla rajauksella. Täyskennoinen kamera, objektiivina 35mm. Toisella kameralla tiukka rajaus haastateltavaan, croppikennoinen kamera ja objektiivina 50mm. Kolmas kamera väljällä rajauksella kuvaamaan itseäni (ehkä hieman haastateltavan selän takaa), croppikennoinen kamera, 50mm objektiivi (tämän takia Nikon: nämä objektiivit löytyivät minulta valmiina).

Yksin kuvatessa suurin ongelma on kuvan rajaaminen: liian tiukka rajaus ja riskinä on rajata jotain pois (kuten osa Mikon päätä edellisessä haastattelussa). Ja liian väljä rajaus on toisaalta tylsä. Esimerkiksi pelkästään yleiskuvaa kuvaavan kameran saaminen kohdilleen vaati aikaisemmin pari kertaa kameran taakse juoksemisen, jotta sain varmistettua näkyväni myös itse kuvassa.

Edellisellä videolla olin taas katsonut Mikkoa kuvanneen kameran rajauksen asetellessani kaiken kohdilleen, mutta en ollut huomioinut, että Mikko ei tuossa tilanteessa ollut juuri siinä asennossa, missä haastattelun aikana.

Yksin haastatteluja kuvattaessa kannattaa siis pitää huoli, että näet kameroiden tallentaman kuvan haastattelun aikana. Voit aina leikata toiseen kameraan pätkässä, joissa vilkaiset monitoriin. Jos kamerassa on kääntyvä näyttö, on tämä helpppoa. Omissa kameroissani sellaista ei ole.

Kelvollisia Kiinanihme-monitoreja saa tilattua esimerkiksi Amazonista noin sadalla eurolla / kappale. Tämä on luultavasti paras vaihtoehto pienellä budjetilla toimivalle kuvaajalle ja itsellänikin jossain välissä ostoslistalla parin tällaisen tilaaminen. Paremmista näytöistä löytyy lisäksi hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten puhkipalaneiden kohtien näyttäminen ja histogrammi.

Tässä välissä tulen kuitenkin käyttämään Android-puhelintani monitorina. Löysin myös laatikosta vanhan Samsung Galaxy Note 2:n, josta sain toisen monitorin.

Videota:

tiukka rajaus

Tässä rajaus ei osunut kohdilleen. Ongelma olisi ratkennut näytön avulla. Lisäksi kuvan sävyt eivät ole aivan kohdillaan. Tässä olisi auttanut kohdilleen osunut valkotasapaino kuvaustilanteessa.

Asetellessasi kameroita varmista myös, että kamerat ovat suorassa. Tämä voi onnistua näytöltä, mutta parhaaseen tulokseen pääset esimerkiksi jalustan vesivaakaa katsomalla. Tai käyttämällä erillistä kameran salamakenkään laitettavaa vesivaakaa.

Kuvanlaatu

Kuvanlaadun suhteen olen tehnyt ehkä tyhmimpiä mokiani tähän asti, sillä pitkällä valokuvaustaustalla nämä olisivat olleet vältettävissä helposti pienellä suunnittelulla.

Laita kaikki asetukset manuaalille. Varsinkin jos kuvaat useammalla kameralla, pidä huoli, että asetukset ovat samoja eri kameroissa. Ja jos kamerat eivät ole samaa mallia, voit silti joutua korjaamaan värejä eri kameran kuvista jälkikäsittelyssä.

Tarkennus ehdottomasti manuaalille. Älä luota pelkästään kameran näytön yleiskuvaan, vaan liveviewn ollessa päällä zoomaa näyttö mahdollisimman pitkälle ja aseta tarkennus sen pohjalta.

Sivuhuomiona mainittakoon, että voit säästää rahaa objektiiveissa ostamalla vanhoja käytettyjä objektiiveja. Monissa näissä kuvanlaatu on aivan huippua, etkä tarvitse automaattitarkennusta. Varmista kuitenkin näiden sopivuus kamerasi runkoon.

Suljinnopeus: jos kuvaat 25 kuvaa sekunnissa, suljin on 1/50s.

Aukko: Mitä isompi aukko, sitä enemmän valoa pääsee sensorille ja voit käyttää pienempää ISO-herkkyyttä ja sitä enemmän tausta sumentuu, nostaen kuvattavan kohteen paremmin esiin. Toisaalta esimerkiksi 50mm objektiivi f1.4 aukolla tuottaa niin lyhyen syvyysterävyysalueen, että pienetkin liikkeet voivat viedä kuvattavan pois terävältä alueelta. Tähän mennessä olen kuvannut aukolla f2.8, seuraavalla kerralla kokeilen f4:ää, jos valon määrä sallii.

ISO-herkkyys: mitä isompi ISO-herkkyys, sitä enemmän kohinaa. Kannattaa testata omien kameroiden laatu eri herkkyyksillä, jotta tiedät, miten korkealle sen uskaltaa nostaa. Uudemmissa kameroissa melko korkealle.

Pro-tapa mitata valotus olisi laittaa kaikki valot päälle ja käyttää vallitsevaa valoa mittaavaa valotusmittaria. Ne tosin maksavat satoja euroja, joten sellainen on harvalle järkevä investointi. Edullinen tapa: pistemittaus kamerassa päälle, mittaa valotus harmaakortilla yhdellä kameralla ja samat asetukset muihin kameroitin. Tarkista vielä näytöltä, ettei mikään kamera esimerkiksi ylivalota alueita.

Valkotasapaino määrittää sen, näkyykö kuvassa värit oikein vai esimerkiksi liian sinisinä tai punaisina. Kuvatessani valokuvia kuvaan raakakuvaa, jolloin pystyn asettamaan valkotasapainon jälkikäsittelyssä. Videokuvan kohdalla tämä ei ole mahdollista, paitsi kalliilla ammattilaiskameroilla, vieden valtavasti tallennustilaa.

Jos jätät valkotasapainon automaatille, eri kamerat voivat tuottaa hyvinkin eri väristä kuvaa ja saat pääsi kipeäksi jälkikäsittelyssä. Olen myös tämän mokan tehnyt yhdellä videolla. Kamerastasi löytyy mahdollisuus mitata valkotasapaino esimerkiksi juuri otetusta kuvasta. Voit hyödyntää valkoista paperia tai objektiivin eteen laitettavaa filtteriä.

Mikon haastattelussa valkotasapaino ei ollut automaatilla, mutta ei aivan kohdallaan. Tämä aiheutti jälkikäsittelyssä ongelmia, joiden laadukas korjaaminen olisi vaatinut minun osaamistani syvällisempää osaamista värien korjauksesta. Lopputulos on katsomisen kestävää laatua, mutta itse en ole siihen täysin tyytyväinen.

Kuvanlaatuun liittyen:

Jälkikäsittely

Viimeinen askel on ottaa kaikki kuvaamasi materiaali yhteen ja editoida siitä yksi video. Itse käytän jälkikäsittelyyn Adobe Premiere Pro:ta, josta löytyy kätevät ominaisuudet usean kameran materiaalin käsittelyyn (kuten automaattinen eri kanavien synkronisointi). Kannattaa opetella käyttämään tätä, jos käytät Premiereä. Muuten teen kaiken joko Premieressä, Auditionissa ja Photoshopissa. After Effectsin ottaminen työnkulkuun vaikuttaisi turhan raskaalta tähän formaattiin.

Ensimmäinen askel on luonnollisesti pitää huoli, että kaikkien kameroiden kuvanlaatu on mahdollisimman identtistä. Kun tämä on saavutettu, kannattaa loput muutokset tehdä correction layerin avulla, jolloin voit tehdä muutokset vain yhteen paikkaan.

Lisäksi yleensä teen äänelle Adobe Auditionissa kohinanpoiston.

Materiaalin leikkaamiseen ja eri kuvakulmien valintaan ei ole olemassa mitään selkeitä kaavoja. Alla linkki, joka sisältää muutamia vinkkejä.

kuvat

Videon käsittelyä vaikeutti hieman se, ettei kameran asetukset olleet kohdallaan kuvaustilanteessa. Kuitenkin ero alkuperäisen ja käsitellyn kuvan välillä on selkeä. Kuvasta huomaa myös terävöityksen vaikutuksen.

Jälkikäsittelystä:

Tässä siis muutamia heränneitä ajatuksia videoiden tekemisestä ja siitä, mihin asioihin olen kiinnittänyt tai tulen kiinnittämään enemmän huomiota. Jos mieleesi tulee jotain palautetta, jonka avulla voisin tehdä näistä videoista vielä parempia, jätä ihmeessä kommentti! Ja kaikki kuvaamani haastattelut löytyvät täältä.

Kirjoittaja:

Jarmo on kokenut B2B-markkinoinnin ammattilainen, jonka intohimona on strategisen, liiketoimintaa tukevan ja myyntiä lisäävän markkinoinnin suunnittelu, johtaminen ja toteuttaminen. Päivätöikseen Jarmo työskentelee Biit Oy:ssä Head of Marketingina ja konsulttina.

TILAA UUTISKIRJE

Älä jää mistään paitsi, tilaa päivitykset sähköpostiisi!
Sähköposti

Vastaa

Roskapostin esto *

TILAA PÄIVITYKSET

Älä jää mistään paitsi, tilaa ilmoitukset sähköpostiisi!
Sähköposti